virkkaus

Päivänsäde

Päivänsäde 1Löysin vasta Helmetin (aivan mahtavan) e-lehtikokoelman. Kymmeniä korkeatasoisia lehtiä, joita pystyy käyttämään kotikoneella. Selailin innolla kokoelmaa, sillä oli paljon kaikenlaista hyvää, sekä viihteen kuin faktankin puolelta. Voin suositella lämpimästi, jos on jäänyt vielä tutustumatta – ymmärtääkseni noihin pääsee aika monen Suomen eri kirjastoverkon alueella.

Lehtivalikoimasta löytyi  myös korkealaatuisia käsityö- ja ruokalehtiä. Sieltä – tarkemmin sanoen Mollie Makesin huhtikuun lopusta löytyi söpö ohje amigurumi-auringosta.

Pidän amigurumien tekemisestä siksi, että yleensä amigurumien näkemisestä tulee ainakin vähän hauskalle tuulelle. Sävyt alkuperäisessä mallissa olivat pastellimaisen söpöt – vaaleankeltaista ja vaniljaa, joita valitettavasti mun lankavarastosta ei löytynyt. Eli nyt mentiin kirkkaammilla.  Ohje oli hyvin helppo, vaikeinta oli saada hahmon ilme kuntoon.

Toivoin että tästä olisi tullut aurinko. Sen olisi sitten voinut kiinnittää johonkin amppelinpohjalle roikkumaan. Mutta valmistunut esine näytti niin paljon plants vs. zombies -pelin hahmolta, että lopulta otus sai myös varren mukaan. Hahmo, nimeltään Päivänsäde, löysi helposti paikkansa, ja nyt se tuo keinovaloa idätyksessä oleville kasveille:

Päivänsäde 2

virkkaus

Ruotsinneliöt etenevät

Isoäidinneliöistä tehtävä liina alkaa jo vähän saada muotoaan. Mutta vieläkään en ihan tiedä, millainen tästä tulee! Aloin vasta pallotella ajatusta, että tekisin pitkän ja kapeamman mallin neliömäisen sijaan. Mutta katsotaan, miten asiat jatkuu. Vähän alkaa värit jo kyllästyttää, joten mitään sängynpeittoa ei kyllä ole luvassa 🙂

käsityöt

Ojasta allikkoon

Parin neulomissession jäljiltä olin iloinen: suunnitellut mallikerrat oli viimeistä vihreää raitaa lukuunottamatta valmiina, huivi valmistuu pian! Ajattelin että tästä olisi tullut samanlevyinen kuin muistakin aiemmista kaulahuiveista.


Kunnes sain ihan järkevän huomautuksen: yleensä ohut huivi on leveämpi kuin paksulla langalla tehty. Tein vertailun:


Eli paljastuikin, että työhön tuli noin vajaa puolet lisää. Onneksi tuon kanssa ei ole mikään kiire! 🙂

käsityöt

Ruotsalaiset neliöt

Isoäidinneliöiden virkkaaminen on musta usein tosi hauskaa: mallikertaa ei tarvitse miettiä yhtään. Ja koska malli on yksinkertainen, voi keskittyä hyvin muihinkin asioihin, esim. luennoilla – mua tällaisten töiden tekeminen auttaa jopa keskittymään paremmin. 

Nähtyäni Novitan uudet sävyt merseroidusta puuvillasta ajattelun, että noista olisi mukava virkata jotain. Svetistinen väriyhdistelmä oli aika luonteva värivalinta: isoäidinneliöistä ja sinikeltaisesta väriyhdistelmästä tulee sellaista hyvää hyvinvointivaltiomeininkifiilistä 🙂 Ei ehkä pelkistettyyn skandinaaviseen lookkiin sopivaa, mutta sellaiseen väri-iloittelevaan tilaan taas tosi hyvin.

Saa nähdä, mitä tästä lopulta tulee, eli missä kohti projekti alkaa kyllästyttämään ja palat vaan kiinnittää yhteen ja sanoo että nyt tuli valmista. Ekan session jälkeen näyttää tältä:

knitting

Koleus inspiroi

Säissä ei ole ollut viime viikkoina paljoa kehumista, mutta ainakin ne inspiroivat työstämään eteenpäin kaulahuivia. Lanka on ohutta merinovillaa – tähtäimessä oli ja on kaulahuivi joka sopisi koleisiin kevät- ja syysiltoihin. Talvijutut ovat sitten erikseen. Käyttäjä toivoi tavanomaista huivia tuubin tai kolmion sijasta, mikä toi projektin suunnitteluun omat haasteensa.

Mietin aika kauan sitä, saada huiviin tekstuuri, joka näyttäisi hyvältä molemmilla puolilla. Lopulta päädyin korinpohjaneulosratkaisuun, eli joustinneuletta, joka vaihtuu 4 kerroksen välein. Hidastahan näin ohutta lankaa on ollut neuloa: tahti on parhaimmillaan noin väriraita illassa.


Pienet heitot mallikerrassa hukkuvat hyvin sekaan

Puikoilta näki jo nyt sen, että väritys deniminsinisen ja vihreän välillä alkoi käydä vähän tylsäksi. Päätin tehdä loppuosan negatiivina, jossa vihreän ja sinisen paikka vaihtuu. Jännä nähdä pian, miltä se näyttää!

Metabloggaamista

Tyylinvaihto! 

Viiden vuoden tauon jälkeen iski halu uudelleenviritellä bloggaamista. Kevätsiivous eteni rivakammin verkossa kuin livenä. Heitin tältä sivustolta pois kaiken vanhan kaman; pitkät kuvaukset luetuista kirjoista ja kulttuurielämyksistä. Ne oli kirjoitettu sellaisella pieteetillä, mikä nuorelle filosofianopiskelijalle toki sopii. Nyt voi ehkä jo onneksi ottaa vähän rennomminkin.

Kirjoitan parhaillaan väikkäriä, ja sen vuoksi tosi monina päivinä tuntuu siltä, että pitäisi kirjoittaa enemmän. Se alkaa viedä iloa kaikesta muustakin kirjoittamisesta.

Tässä blogissa suunnitelmissani on keskittyä enemmän harrastuksiin. Vähemmän sanoja, enemmän kuvia. Olen haaveillut jonkun aikaa käsityöblogista, joten tästä lähtee. Kuvassa toukokuun eka virkkaustyö puhtaalla pöydällä:


Kaappiin oli jäänyt vanhoja hamppunaruja. Malli tuli päästä. Tahdoin tehdä kasviruukkujen alle sopivan alustan, joten malli ei saanut olla kovin hienostunut tai herkkä. Toimi hyvin!

Seuraavaksi jäädäänkin odottamaan, että kevät etenisi sen verran että maljakon kukat ovat muutakin kuin kuivakukkia.