käsityöt

Neliöitä (2/30)

Tilkkutyölehdessä hehkutettiin keväällä pyörinyttä #100days100blocks – haastetta, jossa tehdään 100 päivän aikana 100 blokkia Tula Pinkin Tula Pink’s City sampler: 100 Modern Quilt Blocks -mallikirjasta.

Tutustuin kirjaan, palat näytti kauniilta ja helppotekoisilta. Ajattelin siksi kokeilla sen tekoa nyt syyskuun aikana: tavoite olis saada 30 tämän kuun aikana tehtyä. Tässä ensimmäiset kaksi!

Mainokset
ompelu

Ompelussa: miesten housut, ekaa kertaa

Olen haaveillut jonkin aikaa siitä, että pystyisin ompelemaan housut. Ryhdyin nyt tuumasta toimeen. Työssä oli, odotetusti, monia haastavia osia. Sivutaskut (slanted pockets), upotetut takataskut, vetoketjuetumuksen teko ja napinläpi… kaikki oli entuudestaan mulle vierasta.

Youtuben ohjevideoita tuli katsottua moneen kertaan. Yhden kerran tuli vuodatettua pari melodramaattista ”ei tästä tule mitään” -kyyneltä.

Kuitenkin, parin illan ompeluiden (ja parin ennakoivan illan jälkeen) työ on nyt valmis. Seuraavien housujen tekeminen on varmasti jo vähän helpompaa. Näitä oli lopulta aika mukava tehdä, joten toivottavasti päädyn joskus tekemään ne toisetkin. Ohessa koottuna muutama sudenkuoppa ja pulma, jota projektin alla tuli eteen.

Kaava oli Burdan 6873. Oikean koon löytämiseksi otettiin jopa mitat: lopputulos oli yllättäen sen verran reilu, että ens kerralla teen ehkä yhtä numeroa pienemmät. Parempi silti näin päin. Vaikka Burdan ohjeet sisältääkin työvaiheet, niin käytännössä ohjeet eivät ole kovinkaan seikkaperäiset, ja ne olettavat käyttäjältä paljon etukäteen. Youtubea pääsee siis katselemaan.

Kangas oli eurokankaan italialaista villasekoitetta: olin löytänyt sitä tarjouksesta, 9 e metri. Tarkasta materiaalista ei ollut tarjouskankaassa tietoa, mutta kangas kesti sekä pesun 40 asteessa ja silityksen: testasin nämä asiat ennen ompeluun ryhtymistä.

Ensimmäinen mun murheenikryyni oli ihan jo työn alussa. Ohjeessa tehtiin taskut vähän sivusaumasta kohti keskustaa. Jostain syystä mun oli tosi vaikeaa saada tuota ylimmäistä saumaa (jossa ei ole päälliompelua) kuntoon. Tuli purettua moneen kertaan, ja lopulta ratkaisin asian tikkaamalla yläosan käsin.

Seuraava hieno kohta olikin takataskujen ompelu: parin ohjevideon avustamana tämä meni lopulta aika kevyesti. Sisätaskut olivat kaavassa vähän lyhyet, ja päädyin suurentamaan taskua siltä varalta, että tahtoo säilyttää lompakkoa siinä ilman, että se tulee puoliksi ulos.

Takataskuista tulo lopulta tämän näköiset. Halusin, että työ ei näyttäisi ihan kovin viralliselta, joten tikkasin taskujen koristeet punaisella. Vyölenkit näyttivät myös aika kivalta yksityiskohdalta.

Vaikka lopputulos näyttääkin kivalta, niin tähän asti pääseminen ei ollut ihan helppoa. Upotetun vetoketjun ompelu vaati englishtaylorin youtube-kanavan selaamista ja monet ompelu- ja purkusessiot. (Erityisesti tämä video oli tosi hyödyllinen: https://m.youtube.com/watch?v=W-ItX5EP08o) Onneksi kangas oli sen verran kestävää, etteivät kamppailut näy lopullisessa työssä!

Haasteita tuotti myös se, että ekassa versiossa vetoketju oli jäänyt alhaalta liian pitkäksi ja väärään kulmaan. Vaikka vetoketju ei edes itsessään ollut kovin pitkä. Olin jättämässä asian sikseen – eihän sitä kukaan huomaa – kunnes sovituksessa paljastui, että tämän seurauksena istuessa housut näyttää siltä kuin niiden kantajalla olisi stondis. Tämä asia on ajanut aiemmin Larry Davidinkin vaikeuksiin (https://m.youtube.com/watch?v=63CBo7Z83-Q). Poistin vetoketjun ylimääräisen osan, ja ongelma ratkesi onneksi jo sillä – ennen kuin jouduttiin mihinkään sosiaalisesti kiusallisiin tilanteisiin.

Myös napinläpi oli oma haasteensa, sillä mulla oli tosi vaikeaa saada ompelukoneeni automaattista napinläpipaininjalkaa toimimaan oikein: aluksi noin 8 kerralla kymmenestä se jätti jäljen tekemättä, ja jalka vain rullasi paikoillaan. Tässä kohti melkein itkin turhautumisestani, ärsytti niin paljon. Lopulta opin asemoimaan jalan oikealle kohdalle, joten toivottavasti kyseessä oli vain alun kangertelut eikä koneesta johtuva ominaisuus.

Mulla ei ole saumuria, joten jouduin käyttämään vähän mielikuvitusta sisäsaumojen viimeistelyssä. Ratkaisin asian tekemällä sivusaumoista sen verran leveät, että saatoin kääntää ne lopulta työn alle. Lahkeensuut ompelin kiinni käsin.

Vyötärökaistale oli muodostui näissä housuissa kahdesta kappaleesta, jotka ommeltiin kiinni ja kiinnitettiin housujen päälle. En ole ihan varma, menikö se nyt ihan ohjeen mukaan – burdan ohjeet oli näiltä osin vähän turhan kryptiset. Mutta näyttää pysyvän paikoillaan, ja se riittää mulle.

Ompelin myös sivusaumoihin pienet yksityiskihdat punaisella värillä, jotta housut näyttäisivät enemmän arkisilta kuin sellaisilta, joita tahtoo käyttää vain virallisissa tilanteissa.

Lopputuloksena oli kivasti istuvat housut. Joista vähän näkee, että ne on käsin tehty, mutta jotka eivät kuitenkaan huuda joka hetki kotikutoisuuttaan.

Olin tosi iloinen siitä, että opin tekemään nämä: tuli kiva fiilis siitä, kun huomasi, ettei tällainenkaan projekti ole mahdoton. Ja, kuten usein, niin näidenkin valmistuttua fiilistely alkoi siirtyä jo tulevaisuuteen: sen miettimiseen, millä tavoin seuraavat sitten tekisi… millä värillä, mistä kankaasta, millaisilla tikkauksilla ja napeilla… Mutta ne saavat olla nyt jonkin aikaa haaveiden, ei suunnitelmien tasolla!

käsityöt

Mekko-ompelua: suunnitelmat selvillä


Olen etsiskellyt neutraalin oloista mekkoa: jotain minkä voisi yhdistää kaikenvärisiin asusteisiin. Jotain niin pliisua, ettei normaalisti tule ikinä hankittua.
Eilisellä kangaskauppakierroksella törmäsin tosi hyvään kandidaattiin: kangas oli italialaista villasekoitetta. Se oli toimittajan näyterulla, joten metrihintakin pysyi maltillisesti 10 euron alapuolella.
Kankaan keskellä oli vaihdos tumman ja valkean sävyn värillä. Ajattelin, että tällainen pieni määrä vaihtelua sopisi mekkoonkin, vaikka hillittyyn kokonaishenkeen tähdätäänkin. Jotta look ei kuitenkaan näyttäisi ihan Harvey Dentiltä, vaihdoin yläosassa tumman ja vaalean kappaleiden puolia.

Mekon perusosien ompelu sujui suht jouhevasti: käytin burdan valmiskaavaa. Olin ommellut samalla mallilla jo yhden mekon aiemminkin, joten tiesin mitä odottaa. Helmakin tuli ommeltua käsin kuntoon saman illan aikana, enää vain silitys puuttuu.
Kuitenkin, laitettuani mekon päälle huomasin villan kutittavan sen verran, että tämä tarvitsee kyllä vuorikankaan: sen ompelu on siis luvassa vielä lähiaikoina. Myös takaosa kaipaa vielä pientä fiksausta:

Mutta pidin paljon siitä, miten nopeasti tämä lähti valmistumaan. Odotan jo kovasti, että saisin tän valmiiksikin asti – ehkä ens viikolla!

käsityöt

Käsialaongelmia


Tein vähän valkeaa neuletta eteenpäin tv:n loisteessa. Kuitenkin, sen jälkeen kun huoneeseen oli laitettu valot, karu totuus iski silmille. Käsiala on tosi epätasainen! Johtuu siitä, että nurja puoli on löysemmin kudottu kuin oikea. Varsinkin tällaisessa työssä ja puuvillalangalla sellaista on helposti luvassa.

Koitin ratkaista ongelmaa sillä, että kiristän nurjaa puolta tarkoituksella enemmän. Alustavat tulokset oli ihan lupaavia:

Ylimpinä riveinä nuo uudet, tiiviimmin kudotut.

Kuitenkin, mun makuun nuo uusimmat rivit ovat liian tiukkoja, joten puikkojen kokoa pitää kasvattaa. Se taas on jo niin suuri muutos, että varmaan koko nykyjuttu pitää purkaa.

Ajattelin ratkaista homman sillä, että laitan koko jutun hetkeksi tauolle ja jatkan sitä taas sitten, kun muut neulokset tympii ja tämän teko (ja purkaminen) tuntuu taas freesiltä jutulta.

käsityöt

Kangaskassista laukuksi: ompelukokemuksia

Kangaskassi tuntui epämukavalta, aloin miettiä siihen parannuksia. Remmiä etsiessäni löysin kirpparilta laukun, jossa oli paljon muitakin hyödyllisiä osia. Jossain vaiheessa tajusin, että tämähän ei ole enää kassi enää. Päädyin siis opettelemaan laukun ompelua. Hauskaa oli tehdä.


Lähtötilanne oli siis tämän näköinen. (Valitettavasti mulla ei ole kuvaa ihan ekasta versiosta, mutta tämä on riittävän lähellä.) Olin ommellut perus-kangaskassin eurokankaasta löytyneestä tarjouskankaasta. Kuitenkin, kuukausien päästä huomasin, etten ollut käyttänyt sitä ollenkaan, hihnat oli liian lyhyet. Eikä materiaali tuntunut kivalta kangaskassissa.

Päätin ommella työhön sivuille tilat hihnoille ja lisätä vähän koviketta sisälle. Ja etsisin jostain kirpparilta vanhan laukun, josta voisin uusiokäyttää hihnan. Aluksi luulin, että jo tällä kassin käytettävyys paranisi riittävästi.

Kuitenkin, lopputulos oli jotain, missä yksi vaihe johtaa toiseen kunnes lopulta huomaa upgreidanneensa vähän kaikkea.

Työn sisus näytti aluksi tältä. Kiinnitin sivuille kerroksen silitettävää tukikangasta, jotta työhön tulisi lisää ryhtiä. Ei tullut riittävästi, päätin lisätä vielä kerroksen silitettävää vanua päälle.

Ostettu liimavanu paljastui tosi huonoksi tai tukikangas oli sille huono pohja. Liimavanu ei pysynyt millään kiinni, ja jouduin harsimaan kappaleet toisiinsa kiinni.
Ensi kerralla laukkua tehdessäni toivon tietäväni heti, että työhön tulee näin paljon vahvistusta, jotta voin ommella ne kankaiden kanssa samaan aikaan kiinni. Nyt mentiin enemmän improvisoimalla.

Seuraava kysymys oli pohja: halusin siihen vähän sateenkestävyyttä. Päädyin ostamaan uffalta tarjouksesta vanhan kuluneen keinonahkalaukun, jonka pohjan saatoin uudelleenkäyttää tähän. Laukussa oli myös irrotettava hihna, minkä saatoin käyttää tähän projektiin. Tässä vaiheessa vaihdoin koneeseen nahkaneulan, joka kesti yllättävän hyvin paksujenkin kappaleiden ompelua.

Samalla nappasin laukusta pari muutakin osaa: eli oikeastaan kaiken, mikä irti lähti

Pienen leikkelyn jälkeen sain laukusta mukaani ainakin seuraavat palat. Tykkäsin paljon tuosta koristelätkästä! Samoin oli mukava saada vetoketjut käyttöön: noiden päissä olevat koristeet ovat huomattavasti kivempia kuin ne, mitä kangaskaupasta löytää vakiona.

Laukun isoimpien kappaleiden keinonahasta tein ison nauhan, jolla päätin kantata laukun suun.
Taskun ompelu oli oma kommervenkkinsä. Halusin laukkuun sivutaskun, jotta siinä olisi joku paikka, missä pitää puhelinta (kuulokkeiden johdot vaatii suht suoran linjan). Vetoketju näytti kivalta, mutta en ole ihan tyytyväinen tuohon miten taskukangas irvistelee alta. Tällä nyt kuitenkin mentiin.

Ensi kerralla ehkä mietin, sopiiko kangas väreissä, enkä ota vaan ekaa tilkkua, josta tulee fiilis, että tämähän on hupsu…. Mutta vaikka tasku ei ehkä hurmaa ulkonäöllään, niin parantaa käytettävyyttä paljon! Ja kun nallet kurkistaa sisältä, ei tarvi ottaa niin tosissaan…

Etukiinnitykseen valitsin kaksi vanhoista laukuista leikattua yksityiskohtaa: keinonahkareuna ja ne tuovat yhdessä työhön vähän lisää särmää.

Vuoreen valitsin hillitympää kangasta. Ompelin sinne myös sisätaskut avaimille, kynälle ja lompakolle. Tässä näkyy myös laukun kiinnitykset: aluksi ajattelin pärjätä pelkästään noilla magneettikiinnityksillä (jotka olin leikannut toisesta vanhasta laukusta), mutta koska mun viikonlopun uffalöydössä oli myös juuri oikean mittainen vetoketju, oli aika luontevaa kiinnittää se tähän. Mistäs sitä koskaan tietää jos sattuu tarvitsemaan.

Lopputulos näyttää tältä. Katsotaan, päätyykö käyttöön asti – joskus on vähän vaikeaa ottaa käyttöön töitä, joista kuitenkin näkee että ne eivät ole valmistettu teollisesti.

Koitin kuitenkin tehdä työstä sellaisen, että henki olisi enemmän ”sympaattinen” kuin ”elegantti”, koska sympaattisessa ei niin haittaa jos jälki vähän näyttääkin käsintehdyltä. Musta tämä onnistui siinä oikein kivasti!

käsityöt

14 vaanivaa, valkeaa lankakerää


"Mitään valkoista neuletta en kyllä aio tehdä", olen sanonut useammankin kerran. En tule toimeen värin kanssa: likaantuu helposti, ei tule pestyä. Saa näyttämään kalpealta. Ei ole niin hauskaa tehdä kuin kirjoneuleet. Nämä ovat olleet niitä hyvältä kuulostavia syitä.

Mahdollisesti, kuten monissa väreihin liittyvissä jutuissa, syyt ovat kuitenkin yhdistettävissä myös aiempiin muistoihin: johonkin noloon vaatteeseen esiteinivuosina, johonkin muistoon mitä on kokenut valkoinen väri päällä, jotain minkä jälkeen koko väriä on tuntunut kiusalliselta pitää päällä.

Ajattelin siis antaa valkoiselle uuden mahdollisuuden sitten 1990-luvun. Nyt sitä on sitten luvassa 14 kerän verran.

Toistaiseksi olin kuitenkin sen verran varovainen, etten alkanut tehdä paitaa itselleni vaan poikaystävälle. Sain samalla myös uuden kasan varoituksia koskien valkoista väriä: "en voi luvata, että pitäisin sitä päällä" oli lopputulema. Ymmärrän hyvin.

Onneksi joskus kanssaihmisten epäilys voi toimia enemmän innoittajana kuin ehdottomana kieltona. Ainakin luovuuden alalle kuuluvissa jutuissa. Moraaliset asiat ovat toki toinen juttu.

Ajattelin siis tehdä jotain, mikä saa ainakin mut (ja toivottavasti myös toivotun loppukäyttäjän) vakuuttuneeksi siitä, että valkeassakin vaatteessa voi olla jotain mielenkiintoista. Suunnittelin palmikkoneuletta, lanka siis on puuvilla-pellavasekoitetta. Malliin suunnittelin ajatusta, jossa otettiin inspiraatiota suuren käsityölehden ohjeesta, vähän soveltaen paksummalle langalle. Mutta kaikki tämä on vielä hyvin varhaista.

Eiköhän tämän ääressä saa pari kuppia kahvia kulumaan.

käsityöt

Sateenkaarihuivi


Joskus pitää vaihtaa hommia. Viime viikot olen neulonut sinistä huivia, joka on alkanut tuntua aika tylsältä tehdä. Jos näkisin unia neulomisesta, niin neuloisin niissä nyt sitä kuviota. Siksi heitin työn tauolle ja intouduin jatkamaan vanhaa hommaa, jossa väriskaalaa on vähän enemmän. Kyseessä on siis huivi sateenkaaren väreissä. Mahdollisesti tuubiversio.

Idea tähän ei tule niinkään siitä, että tahtoisin riemunkirjavan huivin, vaan siitä, että koitin löytää mielekkään tavan, jolla hyödyntää vahingossa nurkkiin jääneitä lankoja. Lankakori näyttää siis tältä, langat ovat kokoelma erilaisia bambulankamyttyjä:

Vaikka miten yrittäisi, näistä ei saa mitenkään neulottua hillittyä, skandivaikutteista neulosta.

Aiemmin olen neulonut näistä mustan neuleen, jossa oli pari paksua väriraitaa. Toista käyttövaatetta en aio näillä tehdä: sen verran helposti nukkaantuvaa lankaa, ainakin jos neuloo vain yhdestä kerästä, ei sovi päivittäiseen käyttöön.

Päätin lopulta tehdä neuloksen ainaoikealla, käyttäen kahta lankaa, joista toisen sävy vaihtuu 5 kerroksen välein. Pidin värisiirtymistä, musta työ näyttää kivan yllätykselliseltä. Ja työ on kuitenkin tosi helppo tehdä.

Tässä viimeisimmät kerrokset, jossa käytiin väriskaala nopeasti kelta-oranssin kautta, kunnes siirryttiin punaisiin (joita on taas tulossa useampi eri sävy).

Oon vielä vähän empivällä tuulella sen kanssa, mitä pitäisi tehdä sitten, kun kaikki värit on käyty kerran läpi. Eli jatkanko värejä toisen mokoman ja yritän tehdä jotain pidempää. Tai totean vaan että nyt ei onnistuttu käyttämään kaikkia keriä ja kiinnitän päät yhteen. Jää nähtäväksi.

Toistaiseksi oon kuitenkin iloinnut valmistuvasta väripinnasta ja siitä, että kerrankin joku työ, jota tekee, on oikeasti värikäs, eikä vain kokoelma mustaa, valkeaa, ruskeaa ja harmaata. Tätä värikkäämmäksi on nimittäin vaikeaa päästä – jollei ota jotain glitterlankaa mukaan…